No niin, kuten arvasinkin, häävaatteiden valikoiminen ei kovin kauaa kestänyt. Lauantaina tykittelin Trioon ja siellä Aleksi kolmeentoista, mistä valkkasin itselleni vaaleanharmaan pikkutakin. Soitin Kirsikan paikalle, ja totesimme takin istuvan hyvin. Kirsikka vaikutti hieman pettyneeltä valintaani, joten kävimme vielä Reisimiehessä katsomassa, löytyisikö meikäläisen jäykälle yläselälle sopivaa pukua. Dressmannin valikoima vaan tuntui jossain määrin konservatiivisemmalta, ja lopulta palasimmekin Aleksi kolmeentoista, mistä pikkutakkini lunastin, ja se oli hyvä.
Häävaatetukseni ovat siis: hienosti istuva harmaa takki ja wanhat vaaleansiniset low-cut-farkut, Dressmannista paita, jossa on viininpunaiset napit ja ohuita viininpunaisia raitoja, plus viininpunainen kraka ja taskuliina, jalkaan simppelit mustat kävelykengät. Bonuksena kaikkia vaatteita voin käyttää muulloinkin.
Äsken sain vielä tekstarin, että sormus on saapunut noudettavaksi. Sormus on valkokultaa, malli on Kalevala Korun Räisälä.
maanantai 29. lokakuuta 2012
lauantai 6. lokakuuta 2012
Etenee
Eilen suunnittelimme kutsut melko lailla loppuun, hankimme suurimman osan loppumateriaaleista ja Kirsikka valmisti käpykoristeiden prototyypin. Korttipohja on punainen, kortti itsessään vaakasuuntainen. Kansilehden alareunaan liimataan musta nauha ja oikeaan yläkulmaan musta rusetti, yksinkertainen kutsuteksti kirjoitetaan (kaiketi äiti rekrytoidaan kirjoittamaan) näiden rajoittamaan kenttään hopeisella värillä. Sisäsivulle liimataan yksinkertaisesti kuviopintaiselle paperille tulostettu lyhyt teksti. Kaiken kaikkiaan uskoisin tuloksen olevan varsin yksinkertainen ja graafisen elegantti paketti. Kuoretkin ovat hienoa, tummansinistä paperia. Ai että.
Kortin mukana toimitamme myös kirjeen, joka sisältää tärkeimmät tiedot, esimerkiksi sopivan parsakattilan mittasuhteet, samannäköisten mutta erinimisten MoccaMasterien hankinnan koordinointiohjeet ja mariskoolinpidikkeiden sävytyksen. Kirsikka onkin laatinut kirjeestä pari vedosversiota.
Tiedä sitten, onko yksityiskohtien julkaiseminen yllätyksen pilaamista, mutta mielestäni hääblogissa ei ole mitään pointtia, jos näistä ei puhu.
Kannoin kotiin myös pari laatikkoa Litukan omenasiideriä, sitä jota on aina silloin tällöin tarjolla. Pitäisi vielä kantaa pari lootaa lisää. Säästää about euron litrahinnassa vaikka Écussoniin verrattuna. Lisäksi nautiskelimme Cono Surin chardonnaytä, joka oli sen verran nappi viini, että viinejä ei enää tarvitse pohtia. Voittajia siis ovat Durius Tempranillo, Castellblanchin rosee-cava ja Cono Surin chardonnay. Alkoholittomissa on vielä pohtimista, voisi ehkä ensi viikolla niitä katsoa el Pecon kanssa.
Juomien kuljetuksessa on logistiset haasteensa, alkoholijuomia tulee kuitenkin jo 300 yksikköä, päälle Pommacit ja muut. Isäpaapat varmaan nakitetaan pakettiautoineen paikalle.
Yksi logistinen haaste on oma rakas mummoni. Tädit ja setä ovat hieman nihkeitä häntä kuljettamaan, ja isän auto on liian korkea hänelle. Pitääkö sitä sitten itse lähteä hääpäivänä noutamaan. Pitää vielä käydä uudemman kerran katsomassa juhlapaikkaa niin näkee, miten hän pääsee kynnyksen yli. Jos ei muuten, niin luulisi olevan raavaita miehiä kantamaan. Hiekoitus pitää kuitenkin hoitaa kuntoon, ettei talvisena hääpäivänä tule tarpeettomia havereja.
Seuraavaksi kaiketi pitäisi miettiä loppuun kortin mukana lähetettävä kirje. Pöytiin asetettavat menu- ja ohjelmakortit pitänee suunnitella sitten kun ruokalista on sovittu ruokapalvelun kanssa. Ehkä tänään käymme vielä metsästämässä lisää käpyjä, sää on ainakin kauniin aurinkoinen.
Hääpukeutumisestakin oli puhetta, Kirsikka vaati kolmiosaista pukua. Myös knallia ja silinteriä on vaadittu näin yleisesti. Toivottavasti Armanilla on hyvä silkkipuku, joka sopii yhteen nahkaliivin, viiksien ja takatukan kanssa.
Kortin mukana toimitamme myös kirjeen, joka sisältää tärkeimmät tiedot, esimerkiksi sopivan parsakattilan mittasuhteet, samannäköisten mutta erinimisten MoccaMasterien hankinnan koordinointiohjeet ja mariskoolinpidikkeiden sävytyksen. Kirsikka onkin laatinut kirjeestä pari vedosversiota.
Tiedä sitten, onko yksityiskohtien julkaiseminen yllätyksen pilaamista, mutta mielestäni hääblogissa ei ole mitään pointtia, jos näistä ei puhu.
Kannoin kotiin myös pari laatikkoa Litukan omenasiideriä, sitä jota on aina silloin tällöin tarjolla. Pitäisi vielä kantaa pari lootaa lisää. Säästää about euron litrahinnassa vaikka Écussoniin verrattuna. Lisäksi nautiskelimme Cono Surin chardonnaytä, joka oli sen verran nappi viini, että viinejä ei enää tarvitse pohtia. Voittajia siis ovat Durius Tempranillo, Castellblanchin rosee-cava ja Cono Surin chardonnay. Alkoholittomissa on vielä pohtimista, voisi ehkä ensi viikolla niitä katsoa el Pecon kanssa.
Juomien kuljetuksessa on logistiset haasteensa, alkoholijuomia tulee kuitenkin jo 300 yksikköä, päälle Pommacit ja muut. Isäpaapat varmaan nakitetaan pakettiautoineen paikalle.
Yksi logistinen haaste on oma rakas mummoni. Tädit ja setä ovat hieman nihkeitä häntä kuljettamaan, ja isän auto on liian korkea hänelle. Pitääkö sitä sitten itse lähteä hääpäivänä noutamaan. Pitää vielä käydä uudemman kerran katsomassa juhlapaikkaa niin näkee, miten hän pääsee kynnyksen yli. Jos ei muuten, niin luulisi olevan raavaita miehiä kantamaan. Hiekoitus pitää kuitenkin hoitaa kuntoon, ettei talvisena hääpäivänä tule tarpeettomia havereja.
Seuraavaksi kaiketi pitäisi miettiä loppuun kortin mukana lähetettävä kirje. Pöytiin asetettavat menu- ja ohjelmakortit pitänee suunnitella sitten kun ruokalista on sovittu ruokapalvelun kanssa. Ehkä tänään käymme vielä metsästämässä lisää käpyjä, sää on ainakin kauniin aurinkoinen.
Hääpukeutumisestakin oli puhetta, Kirsikka vaati kolmiosaista pukua. Myös knallia ja silinteriä on vaadittu näin yleisesti. Toivottavasti Armanilla on hyvä silkkipuku, joka sopii yhteen nahkaliivin, viiksien ja takatukan kanssa.
torstai 20. syyskuuta 2012
Yleistä tauhkaa
Tähän asti blogi on ollut juomapainotteinen, mutta pitää kaiketi muistakin asioista puhua. Sitä ennen kuitenkin lyhyesti maistetuista viineistä.
Käsittelyssä oli pari vähän päälle seitsemän euron punkkua: Yali Shiraz Cabernet ja Duca di Camastra Nero d'Avola. Mainitsen ne samassa, koska vaikka ne ovatkin varsin erilaisia, molemmat ovat melko voimakkaan mausteisia. Yalissa mausteisuus on tasapainoista ja sopii hyvin ruokien kanssa, kun taas Duca di Camastrassa korostuu paikoitellen jopa hieman epämiellyttävä karvaus. Yali on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi menneisyydessä, mutta luulen, että ihan kaikki hääväestä eivät arvosta viiniä vaan pitävät sitä turhan karvaana ja terävänä.
Aiemmassa blogikirjoituksessa uhkasin maistella Kingston Soft Press Chardonnay Colombardia, ja kyllähän se tuntui toimivan. Mitään erityisen suurta makuelämystä ei kuitenkaan tällä kertaa tullut vastaan. Toisin oli Durius Tempranillon kohdalla. Viini osoittautui hyvin antavaksi, hedelmäiseksi ja persoonalliseksi. Erityisesti kiehtoi melko voimakkaanakin tuntuva maku, joka muistutti salvian, rosmariinin ja villimintun yhteistä makukomponenttia, mitensennytkuvailisi. Paras punkku pitkästä aikaa, mutta jälleen kerran, arvostavatko kaikki noin persoonallista makua vai pitäisikö etsiä jotain neutraalimpaa? No, aliarvioin vieraitamme, koska ei tässä mitään tuohiukkoja olla kutsumassa.
Hääkutsuja olen hieman pohtinut, Kirsikka varmaan hankkii valmiit korttipohjat, joihin sitten väkerrellään sisältöä ja kansitekstiä sun muuta. Pohdiskelin, että sisäsivun voisi tehdä erikseen tulostamalla sisällön jollekin spesiaalipaperille, itse suunniteltuna ja valmistettuna tulos voisi olla siistimpi kuin käsin mutta edelleen persoonallinen.
Koristelusta tiedämme sen verran, että käpyjä kaiketi pitäisi kerätä ennen kuin alkaa sataa lunta. Kirsikka oli jo huolissaan, kun maastosta löytyvät kävyt ovat supussa eivätkä avautuneet kauniiksi röyhyiksi, mutta kehotin häntä viemään kävyt saunaan. Kuivuttuaan kävyt avautuivatkin kauniisti, niinhän ne on suunniteltu tekemään.
Ruokapuoli pitäisi kaiketi päättää piakkoin ja saada ne kutsut liikenteeseen. Omia vaatteitani en ole vielä turhemmin lähtenyt etsimään, kun ei sitä tiedä, lihooko tässä kymmenen vai laihtuuko kolme kiloa ennen häitä. Kravattia en kaulaani ripusta, eikä vieraillakaan moista tarvitse olla.
Ihmisten majoittuminen on myös asia, joka ei periaatteessa ole meidän kontollamme, mutta johon haluamme kuitenkin tunkea mukaan. Näissä onkin sitten selvittelyä hieman, kaukomailta tulijat pääsevät varmaan omaan lokoisaan koloseemme, muulle väelle tutkailemme Lahden hotelleja. Ja pitäisi porukan kaiketi päästä hääpaikalle ja sieltä pois, mutta tuskin mitään kleinbussia tarkoitusta varten järjestämme.
Suuri osa häähäsellyksestä tuntuu kuitenkin olevan sellaista, mitä ei sitten kuitenkaan voi tehdä "hyvissä ajoin" vaan josta pitää stressata vasta viimeisen kuukauden aikana. Hääpaikan koristelukin jää varmasti viimeisiin hetkiin, tila kuitenkin on muussa käytössä. Meillä ei sitä paitsi ole tarvetta morsiusneitojen pukujen ja istuintyynyjen värien sovittamiseen, kun kumpiakaan näistä ei ole. Ja vaikka olenkin kahvisnobi, en nyt järjestä mitään tastingia päättääkseni onko kolumbialainen vai kenialainen parempi vaihtoehto sammenmäti-maksamakkara-keltavuokkomoussen kanssa, eiköhän tämäkin juhla resitentillä mennä.
Bändiäkään ei tule, vaikka eräs funk-orkesteri hieman houkuttelisikin. Kirsikka kuitenkin on pohtinut enemmän tuota musiikkipuolta, kuten hänen blogistaan voi käydä lukaisemassa.
Käsittelyssä oli pari vähän päälle seitsemän euron punkkua: Yali Shiraz Cabernet ja Duca di Camastra Nero d'Avola. Mainitsen ne samassa, koska vaikka ne ovatkin varsin erilaisia, molemmat ovat melko voimakkaan mausteisia. Yalissa mausteisuus on tasapainoista ja sopii hyvin ruokien kanssa, kun taas Duca di Camastrassa korostuu paikoitellen jopa hieman epämiellyttävä karvaus. Yali on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi menneisyydessä, mutta luulen, että ihan kaikki hääväestä eivät arvosta viiniä vaan pitävät sitä turhan karvaana ja terävänä.
Aiemmassa blogikirjoituksessa uhkasin maistella Kingston Soft Press Chardonnay Colombardia, ja kyllähän se tuntui toimivan. Mitään erityisen suurta makuelämystä ei kuitenkaan tällä kertaa tullut vastaan. Toisin oli Durius Tempranillon kohdalla. Viini osoittautui hyvin antavaksi, hedelmäiseksi ja persoonalliseksi. Erityisesti kiehtoi melko voimakkaanakin tuntuva maku, joka muistutti salvian, rosmariinin ja villimintun yhteistä makukomponenttia, mitensennytkuvailisi. Paras punkku pitkästä aikaa, mutta jälleen kerran, arvostavatko kaikki noin persoonallista makua vai pitäisikö etsiä jotain neutraalimpaa? No, aliarvioin vieraitamme, koska ei tässä mitään tuohiukkoja olla kutsumassa.
Hääkutsuja olen hieman pohtinut, Kirsikka varmaan hankkii valmiit korttipohjat, joihin sitten väkerrellään sisältöä ja kansitekstiä sun muuta. Pohdiskelin, että sisäsivun voisi tehdä erikseen tulostamalla sisällön jollekin spesiaalipaperille, itse suunniteltuna ja valmistettuna tulos voisi olla siistimpi kuin käsin mutta edelleen persoonallinen.
Koristelusta tiedämme sen verran, että käpyjä kaiketi pitäisi kerätä ennen kuin alkaa sataa lunta. Kirsikka oli jo huolissaan, kun maastosta löytyvät kävyt ovat supussa eivätkä avautuneet kauniiksi röyhyiksi, mutta kehotin häntä viemään kävyt saunaan. Kuivuttuaan kävyt avautuivatkin kauniisti, niinhän ne on suunniteltu tekemään.
Ruokapuoli pitäisi kaiketi päättää piakkoin ja saada ne kutsut liikenteeseen. Omia vaatteitani en ole vielä turhemmin lähtenyt etsimään, kun ei sitä tiedä, lihooko tässä kymmenen vai laihtuuko kolme kiloa ennen häitä. Kravattia en kaulaani ripusta, eikä vieraillakaan moista tarvitse olla.
Ihmisten majoittuminen on myös asia, joka ei periaatteessa ole meidän kontollamme, mutta johon haluamme kuitenkin tunkea mukaan. Näissä onkin sitten selvittelyä hieman, kaukomailta tulijat pääsevät varmaan omaan lokoisaan koloseemme, muulle väelle tutkailemme Lahden hotelleja. Ja pitäisi porukan kaiketi päästä hääpaikalle ja sieltä pois, mutta tuskin mitään kleinbussia tarkoitusta varten järjestämme.
Suuri osa häähäsellyksestä tuntuu kuitenkin olevan sellaista, mitä ei sitten kuitenkaan voi tehdä "hyvissä ajoin" vaan josta pitää stressata vasta viimeisen kuukauden aikana. Hääpaikan koristelukin jää varmasti viimeisiin hetkiin, tila kuitenkin on muussa käytössä. Meillä ei sitä paitsi ole tarvetta morsiusneitojen pukujen ja istuintyynyjen värien sovittamiseen, kun kumpiakaan näistä ei ole. Ja vaikka olenkin kahvisnobi, en nyt järjestä mitään tastingia päättääkseni onko kolumbialainen vai kenialainen parempi vaihtoehto sammenmäti-maksamakkara-keltavuokkomoussen kanssa, eiköhän tämäkin juhla resitentillä mennä.
Bändiäkään ei tule, vaikka eräs funk-orkesteri hieman houkuttelisikin. Kirsikka kuitenkin on pohtinut enemmän tuota musiikkipuolta, kuten hänen blogistaan voi käydä lukaisemassa.
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Viinin viemää
Pascual Toso Cabernet Sauvignon toimii, voin suositella. Riistapataruokani ei ollut ehkä täysi kymppi, korkeintaan kasi. Viini toimi, muttei antanut varsinaisesti ruokaan mitään lisää. Itsessään kabernetti oli varsin laadukas ja jopa antava, itse yleensä tykkään mausteisemmista viineistä. Punkuista seuraavaksi kaiketi maistoon menee Durius Tempranillo, toinen kympin viini Alkossa. Yellow Tail Shiraz olisi kaiketi kolmosvaihtoehto.
Tänään kuitenkin on maistovuorossa valkoviini. Näiden osalta homma onkin haastavampaa meikäläiselle. Melkein tekisi mieli vain valita suoraan Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein, mutta en osaa sanoa, pelittääkö se yhtään meidän menun kanssa. Alkossa hintaa Steinschaden-putelolle tulee 9,51 ja tässä jos missä on hyvin taitavasti tehty viini, suosittelen erittäin lämpimästi.
Chardonnaytä kaiketi suositellaan yleensä noutopöytään, itse en ole koskaan kauheasti innostunut chardonnaystä. Meillä kurkusta alas lurahtaa useimmiten raikasta rieslingiä. Kokeiluun menee tänään australialainen Kingston Soft Press Chardonnay Colombard. Hinta on hyvin edullinen 7,27 euroa. Nyt kun kurkkaan Viini Webin arvosteluja, viinistä on tykätty. Lyhyt googletus osoittaa myös, että MTV3:ssa viiniä on ylistetty kesähäiden vaihtoehtona. Vähän hassua, jos valkkariksi karsiutuu punkkua halvempi vaihtoehto, mutta ainakin Kirsikan mielestä valkoviini onkin enemmän kesäjuoma ja talvella voi hörppiä punaviiniä.
Viiniä maistellaan orzo- eli jyväpastasta tehdyn "risoton" kanssa: raastettua kesäkurpitsaa ja porkkanaa omalta puutarhapalstalta, vähän valkkaria, voita, parmesaania ja kaveriksi paistettuja kanttarelleja ja vaaleaorakkaita. Kaiketi voisi lautaselle roiskaista pari tomaatinlohkoa ja oliiviöljyä, miksei pari siivua metukkaa ja kinkkua jätystettäväksi. Maistaapahan, miten viini toimii joidenkin lihastuotteiden kanssa.
Tänään kuitenkin on maistovuorossa valkoviini. Näiden osalta homma onkin haastavampaa meikäläiselle. Melkein tekisi mieli vain valita suoraan Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein, mutta en osaa sanoa, pelittääkö se yhtään meidän menun kanssa. Alkossa hintaa Steinschaden-putelolle tulee 9,51 ja tässä jos missä on hyvin taitavasti tehty viini, suosittelen erittäin lämpimästi.
Chardonnaytä kaiketi suositellaan yleensä noutopöytään, itse en ole koskaan kauheasti innostunut chardonnaystä. Meillä kurkusta alas lurahtaa useimmiten raikasta rieslingiä. Kokeiluun menee tänään australialainen Kingston Soft Press Chardonnay Colombard. Hinta on hyvin edullinen 7,27 euroa. Nyt kun kurkkaan Viini Webin arvosteluja, viinistä on tykätty. Lyhyt googletus osoittaa myös, että MTV3:ssa viiniä on ylistetty kesähäiden vaihtoehtona. Vähän hassua, jos valkkariksi karsiutuu punkkua halvempi vaihtoehto, mutta ainakin Kirsikan mielestä valkoviini onkin enemmän kesäjuoma ja talvella voi hörppiä punaviiniä.
Viiniä maistellaan orzo- eli jyväpastasta tehdyn "risoton" kanssa: raastettua kesäkurpitsaa ja porkkanaa omalta puutarhapalstalta, vähän valkkaria, voita, parmesaania ja kaveriksi paistettuja kanttarelleja ja vaaleaorakkaita. Kaiketi voisi lautaselle roiskaista pari tomaatinlohkoa ja oliiviöljyä, miksei pari siivua metukkaa ja kinkkua jätystettäväksi. Maistaapahan, miten viini toimii joidenkin lihastuotteiden kanssa.
torstai 9. elokuuta 2012
Viskiä
Hääviskiongelma ratkesi Frankfurtin lentokentällä, jossa kainaloon tarttui kaksi pulloa Bowmoren 12-vuotiasta Enigma-viskiä 71 euron yhteishintaan.
tiistai 24. heinäkuuta 2012
Viron viinaralli
Viron viinarallin käytännöllisyys on hieman kyseenalainen. Kahden hengen matkoihin kuluu jo n. 200 euroa, mikä itsessään jo käytännössä eliminoi rallista saadun taloudellisen hyödyn. Mukaan pitäisi melkein ottaa auto, jos haluaa tuoda muutakin kuin esim. kuoharit, punaviinit, viskit ja liköörit, painaahan 17 punaviinipulloa jo 20 kiloa. Valkoviinejähän ei oikeastaan kannata edes harkita tuovansa Virosta.
Alko tarjoaa myös palautuspalvelun, eli 20 % yksittäisestä tuotteesta voi palauttaa, vaikka väliä joutuukin maksamaan 10 %.
Vieraita on tulossa korkeintaan 80 henkeä ja alustavasti olen arvioinut viinintarpeen yläkanttiin yhteensä 30 pulloon. Aika suuri osa vieraista lienee alkoholittomalla linjalla ja rinnalle tulee kuitenkin myös sahtia, siideriä ja olutta. Sahdin mitoituksessa pitänee olla varovainen, sitä kun ei voi palauttaa.
Saa nähdä, joutuuko sahtia sitten hakemaan Lammilta asti. Alkossa näyttäisi Lammin sahti maksavan 15 euron pintaan litralta, Finlandia-sahti 10 euroa. Periaatteessa vierteen voisi käyttää itsekin, mutta tiloja on hieman naftisti.
Siihen sitten vielä Karhu III ja siideri, niin aletaan olla jo voiton puolella.
Alko tarjoaa myös palautuspalvelun, eli 20 % yksittäisestä tuotteesta voi palauttaa, vaikka väliä joutuukin maksamaan 10 %.
Vieraita on tulossa korkeintaan 80 henkeä ja alustavasti olen arvioinut viinintarpeen yläkanttiin yhteensä 30 pulloon. Aika suuri osa vieraista lienee alkoholittomalla linjalla ja rinnalle tulee kuitenkin myös sahtia, siideriä ja olutta. Sahdin mitoituksessa pitänee olla varovainen, sitä kun ei voi palauttaa.
Saa nähdä, joutuuko sahtia sitten hakemaan Lammilta asti. Alkossa näyttäisi Lammin sahti maksavan 15 euron pintaan litralta, Finlandia-sahti 10 euroa. Periaatteessa vierteen voisi käyttää itsekin, mutta tiloja on hieman naftisti.
Siihen sitten vielä Karhu III ja siideri, niin aletaan olla jo voiton puolella.
Taustoja ja juomia
Tervaa ja viina perk... Eikun.
Kirsikka ja minä menemme naimisiin vuoden 2013 helmikuussa. Ajankohta valittiin siksi, että silloin on varmasti lunta. Ongelmia talvihäät muodostavat varmasti jonkin verran mm. kutsuvieraille, koska oletushan on, että häidenkaltaiset juhlat järjestetään yleensä kesällä. Voihan kärvistys.
Puuhanallen makuun tietysti sopisi parhaiten mämmikakku, mutta käytännön syistä mämmi jäänee symboliseen osaan. Catering on jo varattu, varsinaista menua ei vielä. Sen verran tiedämme, että pääruoka on ihan logistisista syistä pataruokaa: se voidaan vielä lämmittää, kun se tuodaan 25 asteen pakkasesta. Sitä paitsi olen aina ihmetellyt, että miksi häitä varten pitää pilata hyvää ulkofilettä, se kun on lihaa, joka pitäisi tehdä paikan päällä ja kypsyttää nopeasti. Yleensä lopputulos on pölisevänkuivaksi kypsytetty pettymys. Meille ruoan siis toimittaa heinolalainen Cronin's, irlantilaiseen ruokaan erikoistunut pubi.
Kirsikka on hoitanut järjestelyjä tähän asti, itse olen alkanut suunnitella juomapuolta. Sahtia pitää saada, jos mämmikakkua ei kerran tule. Siideriksi olisi hyvä saada jotain muuta kuin perus koldenkäppiä ja muita limusiidereitä, jotain "ihan oikeaa" siideriä. Pitääkö alkaa hamstrata Lidlistä niiden Ranska-teeman yhteydessä myytävää omppusiideriä vai olisiko jotain muuta vaihtoehtoa?
Kahvin kanssa perinteinen Bayleys + arvoviina, tällä kertaa kaiketi viski. En ole tosin koskaan ymmärtänyt esim. kahvin ja konjakin synergiaa, molemmat ovat itsessään jo aivan riittävän aromaattisia.
Anyways, Irlanti-ruokaan sopisi irkkuviski, mutta en ole erityisen vakuuttunut ollut. Connemara Peated Single Malt on harkinnassa, olemma käyneet Connemaran alueella Kirsikan kanssa aikanaan ja se vaikuttaa Islay-viskin äpärältä. Varsinaisia Islay-vaihtoehtoja olisivat Bowmore 12 yo ja Bunnahbhain 12 yo, Bowmore ehkä vivahteikkaampana ja Bunnahbhain "helpompana". Ongelmallisesti viskien koemaistelu käy kalliiksi, mutta pitää tunkea vaikka isäpaapalle kylään, jos sillä sattuisi jompaa kumpaa tahi molempia olemaan kaapissa. Connemara olisi alkossa vielä suht edullista, 41 euroa, kun taas Bowmore ja Bunnahbhain ovat edullisesti saatavilla Viron Super-Alkosta, 34-38 euron hintaan.
Viinivalinnassa olen tehnyt jonkin verran alustavaa hinta-analyysiä Alkon ja Super-Alkon välillä ja lueskellut netistä ihmisten vaikutelmia. Lopputulos on se, että punkuissa säästö on valitsemissani viineissä parhaimmillaan 43 prosenttia (Durius Tempranillo) ja yleisesti noin kolmanneksen luokkaa. Valkkareissa säästö on huomattavasti vähäisempi, alle 10 prosentista Blue Nunin 32 prosenttiin, mutta yleensä korkeintaan 20-25 prosenttia. Huomenna menee kokeiluun Pascual Toso Cabernet Sauvignon seuranaan hirvipata. Vaikea sitten sanoa, miten viini pelittää helmikuun viileämmissä olosuhteissa.
Kuohareissa ollaan päästy maistovaiheeseen asti. Viikonloppuna käsittelyssämme oli Castellblanch Rosado Semi Seco Carat, oranssinpunainen rosee cava, Alkossa 8,58 euroa. Älyttömän hyvää tuon hinnan viiniksi: isot kuplat, varsin mansikkainen, ja vaikka se olikin melko makea, makeutta tasapainottivat hyvä happo ja miellyttävä karvaus. Tämä olisi nappivalinta jo itsessään, ei edes liian hempeän vaaleanpunainen, vaan tosiaan oranssinsävyinen punainen ja varsin erilainen kuin useimmissa häissä. Kirsikkaa kiehtoisi täysin punainen kuohari, esim. Odessa Red, mutta sitä pitäisi ensin päästä maistamaan, eikä ole saatavilla Alkosta. Punainen sopisi kauniisti talvihäihin kyllä.
Siinä nyt suht iso alkurykäisy. Ehkä seuraavassa käsittelen alkoholittomia vaihtoehtoja, joita värvään Pekoraalin tutkimaan kanssani.
Kirsikka ja minä menemme naimisiin vuoden 2013 helmikuussa. Ajankohta valittiin siksi, että silloin on varmasti lunta. Ongelmia talvihäät muodostavat varmasti jonkin verran mm. kutsuvieraille, koska oletushan on, että häidenkaltaiset juhlat järjestetään yleensä kesällä. Voihan kärvistys.
Puuhanallen makuun tietysti sopisi parhaiten mämmikakku, mutta käytännön syistä mämmi jäänee symboliseen osaan. Catering on jo varattu, varsinaista menua ei vielä. Sen verran tiedämme, että pääruoka on ihan logistisista syistä pataruokaa: se voidaan vielä lämmittää, kun se tuodaan 25 asteen pakkasesta. Sitä paitsi olen aina ihmetellyt, että miksi häitä varten pitää pilata hyvää ulkofilettä, se kun on lihaa, joka pitäisi tehdä paikan päällä ja kypsyttää nopeasti. Yleensä lopputulos on pölisevänkuivaksi kypsytetty pettymys. Meille ruoan siis toimittaa heinolalainen Cronin's, irlantilaiseen ruokaan erikoistunut pubi.
Kirsikka on hoitanut järjestelyjä tähän asti, itse olen alkanut suunnitella juomapuolta. Sahtia pitää saada, jos mämmikakkua ei kerran tule. Siideriksi olisi hyvä saada jotain muuta kuin perus koldenkäppiä ja muita limusiidereitä, jotain "ihan oikeaa" siideriä. Pitääkö alkaa hamstrata Lidlistä niiden Ranska-teeman yhteydessä myytävää omppusiideriä vai olisiko jotain muuta vaihtoehtoa?
Kahvin kanssa perinteinen Bayleys + arvoviina, tällä kertaa kaiketi viski. En ole tosin koskaan ymmärtänyt esim. kahvin ja konjakin synergiaa, molemmat ovat itsessään jo aivan riittävän aromaattisia.
Anyways, Irlanti-ruokaan sopisi irkkuviski, mutta en ole erityisen vakuuttunut ollut. Connemara Peated Single Malt on harkinnassa, olemma käyneet Connemaran alueella Kirsikan kanssa aikanaan ja se vaikuttaa Islay-viskin äpärältä. Varsinaisia Islay-vaihtoehtoja olisivat Bowmore 12 yo ja Bunnahbhain 12 yo, Bowmore ehkä vivahteikkaampana ja Bunnahbhain "helpompana". Ongelmallisesti viskien koemaistelu käy kalliiksi, mutta pitää tunkea vaikka isäpaapalle kylään, jos sillä sattuisi jompaa kumpaa tahi molempia olemaan kaapissa. Connemara olisi alkossa vielä suht edullista, 41 euroa, kun taas Bowmore ja Bunnahbhain ovat edullisesti saatavilla Viron Super-Alkosta, 34-38 euron hintaan.
Viinivalinnassa olen tehnyt jonkin verran alustavaa hinta-analyysiä Alkon ja Super-Alkon välillä ja lueskellut netistä ihmisten vaikutelmia. Lopputulos on se, että punkuissa säästö on valitsemissani viineissä parhaimmillaan 43 prosenttia (Durius Tempranillo) ja yleisesti noin kolmanneksen luokkaa. Valkkareissa säästö on huomattavasti vähäisempi, alle 10 prosentista Blue Nunin 32 prosenttiin, mutta yleensä korkeintaan 20-25 prosenttia. Huomenna menee kokeiluun Pascual Toso Cabernet Sauvignon seuranaan hirvipata. Vaikea sitten sanoa, miten viini pelittää helmikuun viileämmissä olosuhteissa.
Kuohareissa ollaan päästy maistovaiheeseen asti. Viikonloppuna käsittelyssämme oli Castellblanch Rosado Semi Seco Carat, oranssinpunainen rosee cava, Alkossa 8,58 euroa. Älyttömän hyvää tuon hinnan viiniksi: isot kuplat, varsin mansikkainen, ja vaikka se olikin melko makea, makeutta tasapainottivat hyvä happo ja miellyttävä karvaus. Tämä olisi nappivalinta jo itsessään, ei edes liian hempeän vaaleanpunainen, vaan tosiaan oranssinsävyinen punainen ja varsin erilainen kuin useimmissa häissä. Kirsikkaa kiehtoisi täysin punainen kuohari, esim. Odessa Red, mutta sitä pitäisi ensin päästä maistamaan, eikä ole saatavilla Alkosta. Punainen sopisi kauniisti talvihäihin kyllä.
Siinä nyt suht iso alkurykäisy. Ehkä seuraavassa käsittelen alkoholittomia vaihtoehtoja, joita värvään Pekoraalin tutkimaan kanssani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)