No niin, kuten arvasinkin, häävaatteiden valikoiminen ei kovin kauaa kestänyt. Lauantaina tykittelin Trioon ja siellä Aleksi kolmeentoista, mistä valkkasin itselleni vaaleanharmaan pikkutakin. Soitin Kirsikan paikalle, ja totesimme takin istuvan hyvin. Kirsikka vaikutti hieman pettyneeltä valintaani, joten kävimme vielä Reisimiehessä katsomassa, löytyisikö meikäläisen jäykälle yläselälle sopivaa pukua. Dressmannin valikoima vaan tuntui jossain määrin konservatiivisemmalta, ja lopulta palasimmekin Aleksi kolmeentoista, mistä pikkutakkini lunastin, ja se oli hyvä.
Häävaatetukseni ovat siis: hienosti istuva harmaa takki ja wanhat vaaleansiniset low-cut-farkut, Dressmannista paita, jossa on viininpunaiset napit ja ohuita viininpunaisia raitoja, plus viininpunainen kraka ja taskuliina, jalkaan simppelit mustat kävelykengät. Bonuksena kaikkia vaatteita voin käyttää muulloinkin.
Äsken sain vielä tekstarin, että sormus on saapunut noudettavaksi. Sormus on valkokultaa, malli on Kalevala Korun Räisälä.
maanantai 29. lokakuuta 2012
lauantai 6. lokakuuta 2012
Etenee
Eilen suunnittelimme kutsut melko lailla loppuun, hankimme suurimman osan loppumateriaaleista ja Kirsikka valmisti käpykoristeiden prototyypin. Korttipohja on punainen, kortti itsessään vaakasuuntainen. Kansilehden alareunaan liimataan musta nauha ja oikeaan yläkulmaan musta rusetti, yksinkertainen kutsuteksti kirjoitetaan (kaiketi äiti rekrytoidaan kirjoittamaan) näiden rajoittamaan kenttään hopeisella värillä. Sisäsivulle liimataan yksinkertaisesti kuviopintaiselle paperille tulostettu lyhyt teksti. Kaiken kaikkiaan uskoisin tuloksen olevan varsin yksinkertainen ja graafisen elegantti paketti. Kuoretkin ovat hienoa, tummansinistä paperia. Ai että.
Kortin mukana toimitamme myös kirjeen, joka sisältää tärkeimmät tiedot, esimerkiksi sopivan parsakattilan mittasuhteet, samannäköisten mutta erinimisten MoccaMasterien hankinnan koordinointiohjeet ja mariskoolinpidikkeiden sävytyksen. Kirsikka onkin laatinut kirjeestä pari vedosversiota.
Tiedä sitten, onko yksityiskohtien julkaiseminen yllätyksen pilaamista, mutta mielestäni hääblogissa ei ole mitään pointtia, jos näistä ei puhu.
Kannoin kotiin myös pari laatikkoa Litukan omenasiideriä, sitä jota on aina silloin tällöin tarjolla. Pitäisi vielä kantaa pari lootaa lisää. Säästää about euron litrahinnassa vaikka Écussoniin verrattuna. Lisäksi nautiskelimme Cono Surin chardonnaytä, joka oli sen verran nappi viini, että viinejä ei enää tarvitse pohtia. Voittajia siis ovat Durius Tempranillo, Castellblanchin rosee-cava ja Cono Surin chardonnay. Alkoholittomissa on vielä pohtimista, voisi ehkä ensi viikolla niitä katsoa el Pecon kanssa.
Juomien kuljetuksessa on logistiset haasteensa, alkoholijuomia tulee kuitenkin jo 300 yksikköä, päälle Pommacit ja muut. Isäpaapat varmaan nakitetaan pakettiautoineen paikalle.
Yksi logistinen haaste on oma rakas mummoni. Tädit ja setä ovat hieman nihkeitä häntä kuljettamaan, ja isän auto on liian korkea hänelle. Pitääkö sitä sitten itse lähteä hääpäivänä noutamaan. Pitää vielä käydä uudemman kerran katsomassa juhlapaikkaa niin näkee, miten hän pääsee kynnyksen yli. Jos ei muuten, niin luulisi olevan raavaita miehiä kantamaan. Hiekoitus pitää kuitenkin hoitaa kuntoon, ettei talvisena hääpäivänä tule tarpeettomia havereja.
Seuraavaksi kaiketi pitäisi miettiä loppuun kortin mukana lähetettävä kirje. Pöytiin asetettavat menu- ja ohjelmakortit pitänee suunnitella sitten kun ruokalista on sovittu ruokapalvelun kanssa. Ehkä tänään käymme vielä metsästämässä lisää käpyjä, sää on ainakin kauniin aurinkoinen.
Hääpukeutumisestakin oli puhetta, Kirsikka vaati kolmiosaista pukua. Myös knallia ja silinteriä on vaadittu näin yleisesti. Toivottavasti Armanilla on hyvä silkkipuku, joka sopii yhteen nahkaliivin, viiksien ja takatukan kanssa.
Kortin mukana toimitamme myös kirjeen, joka sisältää tärkeimmät tiedot, esimerkiksi sopivan parsakattilan mittasuhteet, samannäköisten mutta erinimisten MoccaMasterien hankinnan koordinointiohjeet ja mariskoolinpidikkeiden sävytyksen. Kirsikka onkin laatinut kirjeestä pari vedosversiota.
Tiedä sitten, onko yksityiskohtien julkaiseminen yllätyksen pilaamista, mutta mielestäni hääblogissa ei ole mitään pointtia, jos näistä ei puhu.
Kannoin kotiin myös pari laatikkoa Litukan omenasiideriä, sitä jota on aina silloin tällöin tarjolla. Pitäisi vielä kantaa pari lootaa lisää. Säästää about euron litrahinnassa vaikka Écussoniin verrattuna. Lisäksi nautiskelimme Cono Surin chardonnaytä, joka oli sen verran nappi viini, että viinejä ei enää tarvitse pohtia. Voittajia siis ovat Durius Tempranillo, Castellblanchin rosee-cava ja Cono Surin chardonnay. Alkoholittomissa on vielä pohtimista, voisi ehkä ensi viikolla niitä katsoa el Pecon kanssa.
Juomien kuljetuksessa on logistiset haasteensa, alkoholijuomia tulee kuitenkin jo 300 yksikköä, päälle Pommacit ja muut. Isäpaapat varmaan nakitetaan pakettiautoineen paikalle.
Yksi logistinen haaste on oma rakas mummoni. Tädit ja setä ovat hieman nihkeitä häntä kuljettamaan, ja isän auto on liian korkea hänelle. Pitääkö sitä sitten itse lähteä hääpäivänä noutamaan. Pitää vielä käydä uudemman kerran katsomassa juhlapaikkaa niin näkee, miten hän pääsee kynnyksen yli. Jos ei muuten, niin luulisi olevan raavaita miehiä kantamaan. Hiekoitus pitää kuitenkin hoitaa kuntoon, ettei talvisena hääpäivänä tule tarpeettomia havereja.
Seuraavaksi kaiketi pitäisi miettiä loppuun kortin mukana lähetettävä kirje. Pöytiin asetettavat menu- ja ohjelmakortit pitänee suunnitella sitten kun ruokalista on sovittu ruokapalvelun kanssa. Ehkä tänään käymme vielä metsästämässä lisää käpyjä, sää on ainakin kauniin aurinkoinen.
Hääpukeutumisestakin oli puhetta, Kirsikka vaati kolmiosaista pukua. Myös knallia ja silinteriä on vaadittu näin yleisesti. Toivottavasti Armanilla on hyvä silkkipuku, joka sopii yhteen nahkaliivin, viiksien ja takatukan kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)